Eräälle ystävälle (Luoto)

Eräälle ystävälle. Kirjoittanut Kaarlo Luoto

Mä tiedän sunkin murhees suuret

ja syntynä mikä on niillä.

Sen köynnöksen mä tunnen juuret,

miks’ sieluhus pyrkivät piillä.

Jos suruja sun otsa näyttää,

niin silmäsi tulia tietää.

Sä kutsumustas koet täyttää,

voit eestä sen suuria sietää.

On murheellakin kaunis kukka,

sen jospahan puhtahan kohtaa,

on loistokas sen silloin nukka,

voi värinsä kauvaksi hohtaa.

Ja murheidenkin kasvisarkaan

voi tammien taimia laittaa,

ja voittojensa juhlatarhaan

sen leveitä lehviä taittaa.

On huolten kuorma raskas kantaa,

se voimia sultakin koittaa, –

mut heelmä parhaan ilon antaa,

min kivikkopellosta voittaa.

Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.