Eräälle ystävälle (1897)

Eräälle ystävälle. Kirjoittanut anonyymi

Sun kasvos tyynet on ja silmäs kirkas

Kuin rauha yksin asuis povessais,

Vaan kuori pettää; tulen liekki riehuu

Useinkin rajusti sun rinnassais.

Unelmat, toiveet, tunteet aalloillansa

Sydämes meren saapi liikkumaan,

Ja innostus sun tenhovoimallansa

Saa korkeempia maita kaipaamaan.

Äl’ unelmias jätä. Unelmissa

Viitattu tie on onneen taivaiseen.

Ja toivo, sillä toivo voimallansa

Luo tahtoon rautaa, tulta sydämeen.

Jos tunteet rinnassasi laimentuisi,

Viritä uudelleen ne elohon;

Miss’ ihmisjärki tappioita kärsii,

Voi vielä voittaa rakkaus rajaton.

Ja halaa ylemmä, on paremp’ elo

Mi kaipaellen aina taistelee,

Kuin rauha »Tyynelän», mi elotonna

Sydäntä viihdyttää ja raukaisee.

Parempi haaksirikko joka toiveen,

Parempi kaipuu elinaikuinen,

Kuin sydän tyhjä, miss’ ei ainoakaan

Petetty toive kätkey kipuinen.

E. H.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.