Eräälle vainajalle
| Eräälle vainajalle Kirjoittanut Detlev von Liliencron |
- Ah, eläisitpä!
- Parvet varisten,
- jotk’ ympäröivät mua joka tiellä,
- pois pakenivat, kyyhkys nähtyään,
- sun ilomieles kyyhkyt valkoiset.
- Ah, eläisitpä!
- Kylmä, raskas maa
- nyt peittää arkkuas, sun vangiten.
- Jos nyt mä kotiis käyn, et ole siellä.
- Taas tapaammeko?
- Mit’ on tapaaminen,
- jos silloin hoosiannaa lauletaan
- enk’ enää nauruasi kuulla voi,
- sun nauruas, sun ääntäs lohduttavaa:
- On päivä kaunis. Miss’ on metsästäjä?
- Hei, ota kaapistasi lefaucheux,[1]
- mies matkaan, peltokanat odottaa.
- Mut pyökkimetsään poiketa et saa,
- et jäädä sammalikkoon uneksimaan.
- Pois hajamielisyys, ja silmät auki –
- sais penu hävetä sun puolestas.
- Hiis vieköön tänään kaikki urkurit:
- jos urun ääntä kaukaa tuuli kantais,
- en varmaan yhtään kanaa nähdä sais.
- Mut nummi ruskea on hiljainen,
- sen taika sinut kiehtoo kumminkin.
- Tän’ iltana me syömme hernerokkaa,
- margoo jo vuottaa huonelämpimässä;
- siis nälkä mukaan, hyvä tuuli myös.
- Sä luet sitten lempilyyrikkojas.
- Jos tahdot, flyygelistä manataan
- Brahms, Robert Franz ja Schumann seuranpitoon
- Mut afääreistä emme puhu tänään.
- Oi pyhä taivas, ei voi uskovaises
- kuin pirut elää vain sun mannallas.
- Mut kaikki järjestyy.
- Viel’ eräs seikka:
- mä täytin lasis kelpo konjakilla;
- vie terveisiä nummelle ja metsään,
- äl’ anna velkataakan mieltäs painaa.
- Mä sillä välin vahdin keittiössä,
- niin ettei pääse piispa rokkapataan.
- Ah, eläisitpä!
- Parvet varisten,
- jotk’ ympäröivät mua joka tiellä,
- pois pakenivat, kyyhkys nähtyään,
- sun ilomieles kyyhkyt valkoiset.
- Ah, eläisitpä!
- ↑ Lefaucheux oli pariisilainen pyssyseppä. Tässä L:n tekemä pyssy.
Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.