Epäilijä (Ahlqvist)

Epäilijä. Kirjoittanut August Ahlqvist

Minä etsin ja etsin jo kauvan –

Ilon polvuilta poiketen pois –

Sitä lähdettä, jostapa rauhan

Sydän-parkani siemata vois.

Elon vimmahan heitime hurjaan,

Olin maailman markkinamies;

Minä arvelin: mielehen’ kurjaan

Tämä lohtua tuo kukaties.

Nepä, hekkuman hehku ja huiske,

Pian tuhkalta tuntuivat vaan,

Sulosuisenki suutelot, kuiske

Rupes’ kohta jo inhoittamaan.

Ja ma istuime viisasten luokse

Sekä juurehen tietojen-puun:

Muka tästä se neste nyt juoksee,

Joka jäähtää mun polttavan suun’!

Ja he ottivat omenan puustaan,

Ja mun syödäni antoivat sen.

Vaan karvas ja kuiv’ ol’ se suustan’,

Siten jäähdintä saanut ma en.

Jopa selvemmän vastauksen, luulin,

Toki taitellen hengeltä saan;

Mut vaan kantelon kaikua kuulin

Kysymykseeni polttelevaan.

Ja ma kaikesta, kuin täten koetin,

Läpi etsien taivahan, maan,

Mitä vaivainen muuta ma voitin:

Epätoivon ja epäilyn vaan!

A. O[ksanen]. [August Ahlqvist]

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki. [[Luokka:August Ahlqvist]