Entinen jahtivouti.

Kirjoittanut Pietari Mansikka


Ei oo karhu karvaturkki
Joka nalkilta nakattu.
Ken on hurja, huolimatoin
Se saa helposti selälle.
Oli muinoin oiva vouti
Jahtivoudiista jalompi
Pitäjäässä ...........,
Joka kaatoi karhuloita,
Kopisteli kontioita
Pitäjäässä pitkin maita,
Jahdin kautta kaunihisti
Monin kymmenin kykisti.
Mutta yhtyi muuan jahti
Pitäjäässä piettäväksi,
Jossa alkoivat, apajan
Polut pitkät piirtämähän,
Kuhun viisi kunnollista
Sattui karhua samassa
Kontiota kohdastansa
Aivan yhtehen apaasen,
Jotka kaiketi jokainen
Olis’ saatuna omaksi,
Kaadettuna kaunosesti
Ilman, jos ei joutavata
Olis’ huonoa osattu
Panna jahtihin pahoa
Kerallamme kelvotonta,
Jok’ ei käynyt käskemällä
Ei toroakaan totellut,
Kuin ol’ käymähän käsetty
Aivan ympäri apajan.
Tuosta viimenki vihastui
Jahtivouti jaarikalle
Jotta kerran kelvotonta
Kuritteli, kunnotonta
Pienen keppisen keralla,
Pikkuruisen pihlajalla,
Muille muistiksi vähäisen
Vastaseksi varmemmaksi,
Jott’ei jommoista tekisi
Jahtipaikassa pahoa,
Että karhut karkottavat,
Ulos kontiot kopivat
Apajasta aivan kaikki.
Mutta sakkoa samassa
Taaleria taskuunsa
Kohta käytyä käräjän
Monta saivatten molemmat.
Toki tässäki todisti
Vouti toimensa todeksi,
Ettei jättänyt elohon
Kokonansa kontioita,
Vaanpa karhua kapisti
Kolme kumminkin kukisti
Apajassa ainoasta.
Tämä olkohon opiksi
Pantu muille muistukkeeksi,
Kirjoitettu kiitokseksi,
Jahtivoudille jalolle,
Joille arvo annettava
Olis’ ainakin omansa,
Sekä voima sellanenki,
Jahtipaikoissa parempi,
Ettei syyhyn etsittäisi
Vastaukseen vaadittaisi,
Josko vielä joutavata
Kurittaisi kunnotonta
Jahtipaikassa, pahoa
Pikkuruisen piekseleisi
Kepilläki kelvotonta, –
Niinpä saataisiin samassa
Jahtipaikoissa paremmin
Karhut kaikki verkkohimme,
Kontioiset kourihimme.

P[ietari]. M[ansikk]–a.


Lähde: Suomen Julkisia Sanomia 25.3.1858.