Ensi lumen aikaan

Ensi lumen aikaan Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Syystalven harmaja ilta

oli saapunut kaupunkiin.

Lumihahtuvat taivahilta

putos kujiin hämäriin.

Me kuljimme ohitse lyhtyin,

ylös tuomiokirkon taa

kädet hämärässä yhtyin

sadun taivalta ihanaa.

Sinun valkean porttisi pieleen

lopuks jäimmehän seisomaan.

Mitä kaikkea yö toi mieleen,

sitä tuskin muistammekaan.

Putos vaatteillemme lunta,

ens lunta viettelevää.

Koko nuoruuden valtakunta

heräs keskelle hämärää.

Mehän olimme kaksi lasta

lumen ihmeestä riemuitsevaa,

ulos huoneesta päässyttä vasta

– oli valkea jo koko maa!

Sai lumelta tuoksun raikkaan

sanat huuliltas putoilleet.

Jos iäksi siihen paikkaan

olis jalkamme pysähtyneet!

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.