Ensi lempi

Ensi lempi Kirjoittanut Eino Leino

Se oli raikas aamu,

kuin ulos läksin mä,

ja yöstä oli haamu

vain enää jäljellä.

Ja lintuset ne lauloi

kauniisti laulujaan,

ja kuusistokin seisoi

tuoss’ hiljaisuudessaan.

Ja aurinkokin nousi

uhoten lämpöään

ja koko luonnon saatti

taas uuteen elämään.

Mutt’ luonnon ihanuutta

en silloin nauttinut,

sill’ syömmess’ rauhaisuutta

en silloin tuntenut.

Mä astuin hiljaa, mietin,

näin metsäpolkua,

kun tieltä laulun kuulin

edestäin raikkaan ma.

Ja neito punaposki

mun luoksen’ kiiruhtaa,

ja tunteet niinkuin koski

mun rinnass’ kuohahtaa.

Ja sitten aina astelin

mä joka päivä tiellä,

ja joka kerta tapasin

tuon suloneidon siellä.

Ja metsäpuron reunalla

me istuksimme silloin,

ja korpikuusten juurella

me laulelimme illoin.

Mä hälle siellä tunnustin

mun lempen’ leimuvaisen,

ja suljin siinä sylihin’

tuon immen ihanaisen.

Ja lempivalat ijäiset

mä siellä silloin vannoin,

ja ensilemmen suukkoset

mä tälle myöskin annoin.

Ei rinnassani kaihoa

oo ollut siitä asti,

se sykkii tulta, tunnetta,

vaan sykkii voimakkaasti.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.