Enkä siksi ma voi
Enkä siksi ma voi. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Joka linnahan, taloon ja töllihin
- tulee tuonen viikatemies.
- Missä ikinä, inehmo, kuljetkin,
- niin se kerran taittaapi ties.
- Ja sun armainpas viepi se sulta,
- kaikki, kaikki vaan peittääpi multa.
- Joka linnahan, taloon ja töllihin
- suru, huoli ja kärsimys saa.
- Alla silkin ja purppuraviitankin
- sydän itkee ja vaikertaa,
- sydän itkee ja värjyy ja säikkyy –
- hymy vaikkakin huulilla väikkyy.
- Katso tajuvin silmin, ja paljon sa
- näet sydäntä viiltävää,
- mutta paljon on mailmassa murhetta,
- jota kukaan ei koskaan nää,
- joka sielua silpoo, ja hankaa
- elon hienoa, haurasta lankaa.
- Minä näen sen laulajan silmällä,
- enkä siksi ma koskaan vois
- sitä lietsoa ilmoille liekkiä,
- joka kostoa, surmaa tois,
- yli kaikkien lehvän jos lauhan
- voisin nostaa ma onnen ja rauhan!
Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.