Engelsmannein käytöksestä Oulussa

Engelsmannein käytöksestä Oulussa Kirjoittanut J. F. Granlund

Tekisi mieleni minunkin,

Jos ma oikehen osaisin,

Etten tulis tukko suuhun

Enkä solmuhun sanoista,

Rueta runon tekohon,

Jos ei herrat Helsingissä

Eikä Oulussa olevat

Pahastuisi paljo tästä,

Jos työni tyhmästi tekisin;

Alotan nyt asiasta,

Vihollisen liikunnosta,

Joka taisi tapahtua

Ensin Raahen rantehella,

Josta Ouluun osasi

Kesäkuussa kuluneessa

Ensi päivän ilta puolla

Tuhat kaheksan satoa

Neljä kuutta kymmenettä.

Tuli tänne tuorustaina

Ennen helluntai pyhiä.

Voi kuin kurjalta näkyypi,

Kamalalta kuumottaapi

Engelsmannia elämä;

Ei nyt auta ajatukset

Eikä miesten paljoukset,

Saapi vaan katsella surussa,

Mielipahalla paloa:

Tuli tuima tupruaapi,

Salmen rantoa samoopi,

Pikisaarta paisteleepi;

Kaikki on lauvat, kaikki lankut,

Kalkki varvit valkiassa,

Kaikki tervatkin tulessa,

Laivat, laivain teokset –

Voi, on kummasti asiat

Tänä suurra sota-vuonna,

Pahana palo kesänä –

Poltti laivat, poltti lastit,

Vielä muutakin muassa.

Voi sitä jumalatonta

Ananiasta armotonta,

Joka vei vihollisia

Oulun kaupungin kavulle,

Jotka täällä sota-polton,

Julman valkian viritit;

Hänen saatamma sanoa

Pakanata pahemmaksikin,

Julmimpata julmemmaksi,

Suuremmaksi ryöväriksi

Isänmaansa pettäjäksi,

Vihollisen ystäväksi;

Kerran kyllä koston sulle

Tuopi taivahan Jumala.

Olis ollut ilmankin jo

Kyllä suurelta surua,

Kun on rauha rauennunna,

Soaksi jo sortununna;

Liekö Luojan laitoksesta

Ihmisille ilman alla,

Synnin tähen syntisille,

Palkaksi pahalle menolle!

Kauppa katoaa peräti,

Laiva vauhti vaikeneepi;

Mistä suola saatanehen

Suomen maahan souttanehen,

Mistä kahvi kattilaan,

Mistä tulleepi sokuri.

Akat itkevät isosti,

Vesi suuna virittävät,

Kun on kahvista kapuli,

Sokurista suussa puute;

Mistä vielä muukin tarve,

Kun katoisi kaupungista

Alukset ja ainehetkin;

Ja jos oisikin jälellä,

Joku laiva kaupunkimme

Ulkomailla aikehessa

Kotipuoleen peräytä,

Niin ei pääse kulkemahan.

Kotimaalle koitumahan. – –

Saisi miehet Pohjanmaalla,

Suomen Lapin laitehella,

Muistutella muinosia,

Elettyjä, entisiä

Rauha vuosia monia,

Niitä aikoja hyviä,

Joita ennen elelimmä,

Turhuudessa tuhlasimma,

Ettei luultu Luojan töiksi,

Laupiahan laitokseksi,

Kun ei nähty näissä maissa

Vihollisten valkioita

Polttamassa paistamassa

Rauhan maassa mainiossa.

J. F. G[ranlud]-n.

Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia 26.8.1854.