Emmilleni.

Kirjoittanut Heikki Sarvela


Amor mua lempi-unelmissa
Käyttää tuolla maissa kaukaisissa,
Osoitellen taivaan asunnoita –
Emmini, sä myöskin nähnet noita.
Edeniin se minut saattaa, jossa,
Armahan’, sä kuljet ruusustossa,
Satakielten kanssa rallattelet,
Luotuin joukkoa niin innostelet.
Kotkan siivin se mun kiidättääpi
Tähtitarhaan, jossa viehättääpi
Kulta-aamurusko maailmoita,
Heijastellen taivaan nautinnoita.
Siellä enkeleitten joukko pyhä
Laulun mukaan tanssielee yhä;
Kukkasista uhkuu tuoksu vieno,
Lehdistäkin tippuu mesi hieno.
Lintuin laulu siellä kumajaapi,
Pensastoissa tuuli humajaapi,
Perhot leijuilevat ilomiellä –
Minä kuitenkaan en viihdy siellä!
Vaan kun palajan taas maailmahan,
Sua, Emmi, tulen katsomahan,
Sinun suutelostas, hurmoovasta
Tunnen autuimman riemun vasta.
Silloin vasta huomaan ihmetellen
Kuinka sulo-silmäs leimuellen
Säihkyy kirkkahast’. – Oi mua lemmi!
Taivaskaan ei vertaisesi, Emmi.

Nurro [Heikki Sarvela].


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.