Emman tähti.
(Käännös.)
Kirjoittanut Carl Wilhelm Böttiger
Suomentanut Minna Krohn.


Taivasta kohti katselen,
Kun päivä laskee jällehen,
Minulla tähti siellä on,
Niin kirkas ja niin nuhteeton.
Se ompi katse isäni,
Ei nähnyt häntä silmäni,
Hän täällä viipyi ajan vain,
Ja lähti, mailmaan tullessain.
Hän seuraa mua ainian,
Ja viittaustaan tajuan,
Kun tähti välist’ ainaki
On tavallista kirkkaampi.
Taas sanani ja tekoni
Jos olleet ei, kuin pitäisi,
Jo silmästä sen tähtösen
Ma keksin surukyynelen.
Kun tähti oli suruissaan,
Ma mietin itsekseni vaan:
Mun tähteni en salli, en,
Ett’ onpi taivas murheinen.
Se toki leppyi jällehen,
Sill’ illalla, kun hartaasen
Ma rukoukseen turvasin,
Sen hymyä taas oivalsin.
Oi, tähti! suo, ett’ kuvastan
Sun kirkkauttas ainian,
Jos sitten hymyyt minulle,
En punastua tarvitse.
Kun elämäni aurinko
On rauhan maille mennyt jo,
Sä johdat mua luokse sen,
Mi ystävä on orpojen.


Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.