Emma äidilleen.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Äiti, kuinka hennotkaan
käydä Emman luota?
Emma istuu nurkassaan,
silmä vettä vuotaa.
Nukkensa on Naimalla,
amman kanssa Hulta:
Emman ilo ainoa
on vain äiti kulta.
Äiti, mennös kuitenkin
kylähänkin kerran.
Rauhaa antaa sullekin
tulee jonkun verran.
Älä sure, vaikka on
Emma itkeväisnä.
Suukko suo, niin Emma on
hiljaa, tyytyväisnä.
Hetken hän viel’ itkien
akkunassa hohtaa,
sitten laulaa Naimallen:
«äiti tulee kohta».
Vihdoin riemuin leikimme
koko siskokunta,
kunnes riviin nukumme,
nähden äidist’ unta.
Vaan kun päivä auki luo
meiltä silmäluomen,
menemme me äidin luo,
lausuin: «Nyt on huomen».


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.