Emma äidilleen
Emma äidilleen. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- Äiti, kuinka hennotkaan
- käydä Emman luota?
- Emma istuu nurkassaan,
- silmä vettä vuotaa.
- Nukkensa on Naimalla,
- amman kanssa Hulta:
- Emman ilo ainoa
- on vain äiti kulta.
- Äiti, mennös kuitenkin
- kylähänkin kerran.
- Rauhaa antaa sullekin
- tulee jonkun verran.
- Älä sure, vaikka on
- Emma itkeväisnä.
- Suukko suo, niin Emma on
- hiljaa, tyytyväisnä.
- Hetken hän viel’ itkien
- akkunassa hohtaa,
- sitten laulaa Naimallen:
- «äiti tulee kohta».
- Vihdoin riemuin leikimme
- koko siskokunta,
- kunnes riviin nukumme,
- nähden äidist’ unta.
- Vaan kun päivä auki luo
- meiltä silmäluomen,
- menemme me äidin luo,
- lausuin: «Nyt on huomen».
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.