Emätikka poiuttansa takomahan opettaa

Emätikka poiuttansa takomahan opettaa. Kirjoittanut Immi Hellén

Emo:

Varpahista sääntö näin:

Kaksi ylös,

kaksi alaspäin!

Kynsin kiinni tartu,

kiipijäksi vartu!

Runkoon painain pyrstösulat,

vältät putoamispulat.

Poika:

Mua hiukan peloittaa,

korkeuskin päätä huimaa,

sydäntäni ihan tuimaa,

viel’ en tohdi aloittaa.

Hennot viel’ on varpahat.

Emo:

Rohkeutta hiukan vain!

Nokka puuhun iske – tik,

taas jo toiste – tik, tak, tik!

että kaikaa korpimaa,

lastut kauas lentää,

toukka suuhun entää.

Poika:

Viel’ en taida takoa,

nokka hento mulla.

Siispä toukka makea

pistä sinä suuhuni,

nokka vankka sulla.

Emo:

Voi, sua pieni laiskuri!

Annas nälkä näykkii suolta –

tästä lähtein saatkin itse

ruuastasi pitää huolta.

Näin se emo oppitunnin

ankarana lopettaa:

Luontopa se tikanpojan

takomahan opettaa.

1919.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.