Emätikka poiuttansa takomahan opettaa

Emätikka poiuttansa takomahan opettaa.

Kirjoittanut Immi Hellén


Emo:
Varpahista sääntö näin:
Kaksi ylös,
kaksi alaspäin!
Kynsin kiinni tartu,
kiipijäksi vartu!
Runkoon painain pyrstösulat,
vältät putoamispulat.
Poika:
Mua hiukan peloittaa,
korkeuskin päätä huimaa,
sydäntäni ihan tuimaa,
viel’ en tohdi aloittaa.
Hennot viel’ on varpahat.
Emo:
Rohkeutta hiukan vain!
Nokka puuhun iske – tik,
taas jo toiste – tik, tak, tik!
että kaikaa korpimaa,
lastut kauas lentää,
toukka suuhun entää.
Poika:
Viel’ en taida takoa,
nokka hento mulla.
Siispä toukka makea
pistä sinä suuhuni,
nokka vankka sulla.
Emo:
Voi, sua pieni laiskuri!
Annas nälkä näykkii suolta –
tästä lähtein saatkin itse
ruuastasi pitää huolta.
Näin se emo oppitunnin
ankarana lopettaa:
Luontopa se tikanpojan
takomahan opettaa.

1919.


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.