Elonkorjuussa.

Kirjoittanut Eero Eerola


Käy pelloilla työn huiske,
taas vilja leikataan,
käy vieno tuulen kuiske,
ja tähkät loistaa päivässä
kuin kulta kruunussaan.
Ja viikate lyö viljaa,
min nosti parmailtaan
maaemo, kun hän hiljaa
sai Luojan suvisuukkosen,
mi siunas ummut maan.
Työkansa taasen kulkee
nyt riemu rinnassaan,
se vaikka syvään sulkee
syömeensä laulut kauneimmat,
ne virret työn ja maan.


Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.