Elon hetket
Elon hetket. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- Viattomuus! Sä nauravin nouset suin
- ja riemumielin taivasta katselet
- ja aamuruskoa. Laps! onnen
- tuottavi sulle jo hetken loisto.
- Jo aamu koittaa: katsele kiiruhtain,
- intoinen nuori! Kaukana viehättää
- sua impein leikki laaksosessa
- tai jalo temppeli jyrkänteellä.
- Onnekas varhain kylvi ja päivällä
- hedelmän nauttii miehenä kylvöstään:
- vaan tyhmä raukka paastoo aina,
- porttia Onnelan kolkutellen.
- Vaikea, synkkä tie yli kankaan on
- pois kotiin: peikot, ryövärit huolettaa
- vanhuksen raukeata silmää,
- kunnes sen umpehen saa yö pitkä.
- Istuos kynnykselläsi, riemuiten,
- kun päivä laskee. Taivas jos pilvistyy,
- kas, tähti tuikkaa pilven alta,
- porttis kun aukaset matkaajalle.
- Murtaos kulkijalle sun leipäs myös
- ja sitten lamppus sammuta, nukkuen,
- siks kunnes aamu ilman iltaa
- sun iki nuorena nousta sallii!
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.