Elon hetket.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Viattomuus! Sä nauravin nouset suin
ja riemumielin taivasta katselet
ja aamuruskoa. Laps! onnen
tuottavi sulle jo hetken loisto.
Jo aamu koittaa: katsele kiiruhtain,
intoinen nuori! Kaukana viehättää
sua impein leikki laaksosessa
tai jalo temppeli jyrkänteellä.
Onnekas varhain kylvi ja päivällä
hedelmän nauttii miehenä kylvöstään:
vaan tyhmä raukka paastoo aina,
porttia Onnelan kolkutellen.
Vaikea, synkkä tie yli kankaan on
pois kotiin: peikot, ryövärit huolettaa
vanhuksen raukeata silmää,
kunnes sen umpehen saa yö pitkä.
Istuos kynnykselläsi, riemuiten,
kun päivä laskee. Taivas jos pilvistyy,
kas, tähti tuikkaa pilven alta,
porttis kun aukaset matkaajalle.
Murtaos kulkijalle sun leipäs myös
ja sitten lamppus sammuta, nukkuen,
siks kunnes aamu ilman iltaa
sun iki nuorena nousta sallii!


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.