Elma rouva

Elma rouva.

Kirjoittanut Arvid Genetz


Keväinen tuuli tuoksusi
Kesäinen lämmin läikähti,
Vaikk’ oli kylmä, synkkä syys,
Kun matkan päähän tultuani
Tul’ Elma rouva vastahani
Ja luoksensa mun pyys.
Ja siellä, hänen kodissaan
Kuink’ aika lensi sukkelaan,
Kuink’ oli hetket herttaisat:
Hän vilpas ompi Suomen vaimo,
Ja Suomen mies on miehens’ aimo,
Ja lapset reippahat!
Niin, joka perhe pienonen,
Miss’ suusta säätyvaimosen
Soi Suomen kielen kauneus:
On pilke pimeimmässä yössä,
On solki Väinämöisen vyössä,
On Suomen linnoitus.

1889.


Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.