Elias Lönnrot (Cajander)
Elias Lönnrot. Kirjoittanut Zacharias Cajander |
- Se suloinen Suomen kansa,
- Ruotzin maassa mainittava,
- Vaka kansa Venäjässä,
- Uros ukko Karjalassa,
- Poika pulskee Pohjalassa,
- Viisas veli Viipurissa,
- Selvä mieskin Savossa
- Riemu laulua laitteloopi
- Eljaksellen elin aijan,
- Lönnrotillen laulajallen,
- Tohtorillen totisellen,
- Suomen runon hoitajallen;
- Joka Otavan oikaseepi,
- Väinamöiset väistelööpi
- Tieltä Taivaan kulkioijen,
- Eistä Tuonelaan mäniän.
- Hän on maita mitellynnä,
- Kylän teitä kulkenunna,
- Pitäjät polkenna poikki,
- Läpi Leänit lötöstännä;
- Sarka takki olka päällä
- Rumat liivit takin alla,
- Alla liiviin liina paita;
- Se on Uros ensimmäinen
- Laulaja ijänikkuinen.
- Kuin hän runoillen ruppeepi,
- Virren töillen laitteleksen,
- Sillon on ilot isoommat,
- Taivan onni onnellinen,
- Eikä ole sitä miestä,
- Sitä vaimon syntynyttä,
- Joka häntä nuhteleisi,
- Pahasti panetteleisi.
- Eläkön Elias aina!
- Virren töissä viipyköhön!
- Jott’ ois’ Suomessa elämä
- Kuin on autuus Taivahaasa.
Lähde: Borgå Tidning 19.11.1842.