Elämästä

Elämästä. Kirjoittanut Kössi Kaatra

Jos jotakin täällä on kaunista,

niin alla sen piilee pahaa

On kaupalla rakkaus rahasta,

on lemmen kahlehet vahaa.

Vihan viljoja veljeys kasvattaa

ja luottamus pettymyspalkan saa;

taka-aikain unta on lemmekkyys

ja sijass’ on itsekkyys.

Joka mies käy naamari kasvoillaan

ja lapsen lailla hän hymyy.

Jumalia ja pyhiä palvellaan.

Mut takana valhe lymyy.

Ja kun kasvoja naamarit peitä ei,

niin mikä sen lämmön ja lemmen vei

ja missä on pyhät ja jumalat

ja taivahan aatelmat?

Etu määrää hengen ja aatoksen

ja raha on vallan vaaka.

Joka ei ole orjana ainehen,

saa kirojen kantaa taakan.

Ja hyvä jos jossakin ilmenee,

niin elämä senkin jo sokaisee

ja verihin tahrii ja maahan lyö;

se elämän onkin työ?!

Käy uhmaten nyt yli ihmisten

se elämän ankara valta.

Kuka täällä nyt kourista säästyi sen,

ken päätään nosti sen alta?

Ei kenkään onnehen juopunut lie,

mut kunkin tuttu on murheen tie,

ja sentään kaikki nyt odottaa

ja palkaksi tyhjän saa.

Joka pettymys vaikka ne maahan lyö,

niin sentään vielä he uottaa.

Yli heidän vaikka on mustin yö,

he koittohon päivän luottaa.

Mut milloin koite on päivän sen,

jona kuivuu lähtehet kyynelten

ja jolloin ihminen täällä saa

sitä, mitä hän odottaa?

Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.