Elämästä.

Kirjoittanut Kössi Kaatra


Jos jotakin täällä on kaunista,
niin alla sen piilee pahaa
On kaupalla rakkaus rahasta,
on lemmen kahlehet vahaa.
Vihan viljoja veljeys kasvattaa
ja luottamus pettymyspalkan saa;
taka-aikain unta on lemmekkyys
ja sijass’ on itsekkyys.
Joka mies käy naamari kasvoillaan
ja lapsen lailla hän hymyy.
Jumalia ja pyhiä palvellaan.
Mut takana valhe lymyy.
Ja kun kasvoja naamarit peitä ei,
niin mikä sen lämmön ja lemmen vei
ja missä on pyhät ja jumalat
ja taivahan aatelmat?
Etu määrää hengen ja aatoksen
ja raha on vallan vaaka.
Joka ei ole orjana ainehen,
saa kirojen kantaa taakan.
Ja hyvä jos jossakin ilmenee,
niin elämä senkin jo sokaisee
ja verihin tahrii ja maahan lyö;
se elämän onkin työ?!
Käy uhmaten nyt yli ihmisten
se elämän ankara valta.
Kuka täällä nyt kourista säästyi sen,
ken päätään nosti sen alta?
Ei kenkään onnehen juopunut lie,
mut kunkin tuttu on murheen tie,
ja sentään kaikki nyt odottaa
ja palkaksi tyhjän saa.
Joka pettymys vaikka ne maahan lyö,
niin sentään vielä he uottaa.
Yli heidän vaikka on mustin yö,
he koittohon päivän luottaa.
Mut milloin koite on päivän sen,
jona kuivuu lähtehet kyynelten
ja jolloin ihminen täällä saa
sitä, mitä hän odottaa?


Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.