Elämänilo
Elämänilo Kirjoittanut Gustaf Fröding |
- Kai juhlihin sa suosikkies noiden
- jäit muinoin tunneikskin? – Nyt hämäräämme
- vain hetken riemuks saavut ilkamoiden!
- Kuin meteoori kiidät yli päämme,
- kuin raketti, mi räiskii kipunoiden,
- mut tuskin noin me ihanuutes näämme,
- kun helteeseen ja usviin jälleen jäämme,
- ja leimahdus on loppu hurmioiden.
- Oot sitroona, jot’ tuskin rippeen vertaa
- jää jaettavaks enää janon vaivaan,
- kun korpeen nääntyin karavaani riutuu.
- Mut varastosta puutut monta kertaa,
- kun mätäveet ois nektaria taivaan,
- ja kieltä polttaa, verisuonet hiutuu.
Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.