Elämänilo

Kirjoittanut Gustaf Fröding


Kai juhlihin sa suosikkies noiden
jäit muinoin tunneikskin? – Nyt hämäräämme
vain hetken riemuks saavut ilkamoiden!
Kuin meteoori kiidät yli päämme,
kuin raketti, mi räiskii kipunoiden,
mut tuskin noin me ihanuutes näämme,
kun helteeseen ja usviin jälleen jäämme,
ja leimahdus on loppu hurmioiden.
Oot sitroona, jot’ tuskin rippeen vertaa
jää jaettavaks enää janon vaivaan,
kun korpeen nääntyin karavaani riutuu.
Mut varastosta puutut monta kertaa,
kun mätäveet ois nektaria taivaan,
ja kieltä polttaa, verisuonet hiutuu.


Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.