Elämäni (Kovero)

Elämäni. Kirjoittanut Karl Adolf Kovero

Oma vimman, vieras liesi

Ja rakkautta ei:

Ne ilon aikaisehen

Povestan poies vei.

Ja mailman myrskyyn sitten

Mä jouduin kulkemaan,

Kunneska opin, ett’ei

Elo leikki olekaan.

Mä ryhdyin miesten työhön

Ja raadoin päivät, yöt:

Mut synkkää sydäntäni

Ei tyyntäneet nää työt.

Nyt äänet korvissan soi

Kuin kaukaa kantelon:

Ne sokeen mummuvainaan’

Ilt’-aamu-virret on.

Ehk’ alkaa kevät vielä

Ja kesä rauhaa suo,

Ehk’ ei syys, talvi paina,

Kun saavun Luojan luo.

Hän ottaa orvon vastaan,

Mun murhepoikansa,

Suo mulle onnen oikeen,

Vie viimein rauhaansa.

1890.

Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.