Elämän virsi

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Niinkuin tähti tähtivyöstä
tahi toive toukokuun
lennät iki-usvain yöstä
helmaan emon hymysuun.
Elon ylhää lahjaa kannat,
aamusoitot sulle soi,
laulaa kaikki kukkarannat,
virttä viidat huminoi.
Herää kevättoivot nuoret,
kauas katsehesi vie,
uskos uljas siirtää vuoret,
kautta kuohun kulkee tie.
Kohoavi oma orsi,
turva vastaan valtaa jään,
hetki vain – ja valju korsi
kertoo kieltä syksysään.
Kohta korjattu on sato,
tutkit, minkä työsi toi,
veikö paljon siitä kato,
mitä mieli unelmoi.
Silloin hohto syksyillan
välkähtää jo halki veen,
kuuhut luopi kultasillan
yli synkän syvänteen.
Sielusi nyt silmiin piirtyy
outo tuike tumman vuon,
katsehesi kauas siirtyy
taakse vinhan virran tuon,
kussa elos toivon, uskon
kaukorannat kajastaa;
lennät siivill’ iltaruskon
kohti suurta valkamaa.


Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.