Elämän ja kuoleman taistelu

35. Elämän ja kuoleman taistelu. Kirjoittanut Simo Korpela

Taistelun taistelit kuolemaa vastaan,

Elämän Herra, sä ihmeellisen.

Kansa on vietelty pois Jumalastaan.

Takaisin tahdoit sä vallata sen.

Kaikk’ oli liikkeellä tuonelan vallat

Valmiina taisteluun ratkaisevaan.

Kiukulla, vimmalla raivoisimmalla

Käyvät ne Herraamme ahdistamaan.

Rohkeast’, elämän Herra, sä astut

Taistelun tulehen kuumimpahan.

Verta jo vuodat ja verestä kastut.

Voi sinä sorrut ja voitetahan!

Voi sinä sorrut, helteessä vaivan

Tuskaa kärsien kuolettavaa,

Ruumihis ristissä runneltu aivan

Haudassa viimein leponsa saa.

Kuolema voittaa, Elämä kaatuu.

Turhaanko, turhaanko toivoimme me?

Herramme ruumis mullassa maatuu.

Kuolema julmako kuninkaamme?

Herra on noussut, jo hautansa aukes,

Sinetit särkyi ja poissa on paas’.

Saatanan vehkehet tyhjihin raukes,

Joukkonsa juonet jo jumala kaas’.

Sankari nousi, jo sankari voitti.

Kuolema kaatui ja mennyt on yö.

Autuuden päivä jo haudasta koitti,

Elämän toivosta sydämet lyö.

Vapaaksi pääset sä, vangittu kansa!

Poikki on paula ja pirstoina ies,

Särjetty synnin ja kuoleman ansa,

Autuutehen nyt on auki sun ties.

Soittain ja laulaen kaikk’ ihanasti

Sankarin kiitosta veisatkohon!

Kaikukoon maailman äärihin asti:

Elämän Herra, hän kuningas on!

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.