Elämän ilo.
(Salom. Saarnaaja, IX, 4–10.)
Kirjoittanut Oskar Uotila


Elo, kuolo on ehtona ihmisen,
Mut toivo on elävän seura,
Ja elävä koira on parempi
Kuin kuollut jalopeura.
Eläv’ itsensä tietää kuolevan.
Mitä tietää se, joka kuoli?
Se kuollut on kaikesta osaton,
Ei kukaan hänestä huoli.
Ja kuollehella on uupunut
Kaikk’ into ja vainot ja vihat;
Myös rakkaus hällä on suupunut
Sekä sydämmen hemmet ja ihat
No hyvä! Syö leipäsi ilolla siis,
Juo viinasi nautinnolla;
Pääs päält’ älä voiteen puuttua suo,
Anna vaattees valkiat olla.
Ota osasi menosta maailman
Ja ota se omistamalla
Mitä tarjon’ on turhalla matkallas
Tän armaan auringon alla.
Kera naisesi nautitse elämää,
Tee tarmosi takaa työskin;
Manalassa on mennyttä mahtajan työ
Sekä tarmo ja viisaus myöskin.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.