Elämän ilo

Elämän ilo. (Salom. Saarnaaja, IX, 4–10.) Kirjoittanut Oskar Uotila

Elo, kuolo on ehtona ihmisen,

Mut toivo on elävän seura,

Ja elävä koira on parempi

Kuin kuollut jalopeura.

Eläv’ itsensä tietää kuolevan.

Mitä tietää se, joka kuoli?

Se kuollut on kaikesta osaton,

Ei kukaan hänestä huoli.

Ja kuollehella on uupunut

Kaikk’ into ja vainot ja vihat;

Myös rakkaus hällä on suupunut

Sekä sydämmen hemmet ja ihat

No hyvä! Syö leipäsi ilolla siis,

Juo viinasi nautinnolla;

Pääs päält’ älä voiteen puuttua suo,

Anna vaattees valkiat olla.

Ota osasi menosta maailman

Ja ota se omistamalla

Mitä tarjon’ on turhalla matkallas

Tän armaan auringon alla.

Kera naisesi nautitse elämää,

Tee tarmosi takaa työskin;

Manalassa on mennyttä mahtajan työ

Sekä tarmo ja viisaus myöskin.

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.