Elämä (Södergran)
Elämä Kirjoittanut Edith Södergran |
- Minä, oma vankini, sanon näin:
- elämä ei ole kevät, vaaleanvihreään samettiin puettu,
- eikä hyväily, jonka saamme harvoin,
- elämä ei ole päätös lähteä
- eikä kaksi valkoista kättä, jotka pidättävät.
- Elämä on ahdas kehä, jonka vankeja olemme,
- näkymätön piiri, jonka yli emme koskaan astu,
- elämä on läheinen onni, joka kulkee ohitsemme,
- tuhannet askelet, joita emme kykene astumaan.
- Elämä on halveksua itseään
- ja maata kaivon pohjalla hievahtamatta
- ja tietää, että ylhäällä paistaa aurinko
- ja ilmassa lentävät kultaiset linnut
- ja nuolennopeat päivät kiitävät ohi.
- Elämä on viitata lyhyet hyvästit ja mennä kotiin ja nukkua...
- Elämä on olla muukalainen itselleen
- ja uusi maa jokaiselle muulle, joka tulee.
- Elämä on laiminlyödä oma onnensa
- ja työntää luotansa ainoa hetki,
- elämä on uskoa olevansa heikko eikä tohtia.
Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.