Elä sure, Suomeni!

Elä sure, Suomeni! Kirjoittanut Lauri Soini

Elä sure, Suomeni, mitä olet ollut,

se ei ole matkasi määrä.

Siinä ei suvi ole missä on pälvi –

semmoinen usko on väärä.

Elä sure, Suomeni, mitä olet ollut,

sitä elä jarruksi laita.

Menneestä hetkelle pystytä pohja,

tulevalle viljele maita.

Raivaos salosi sä päivyen paistaa,

päivä sun hankesi hiutaa,

kumpusi kaunosin kukkasin kietoo,

viihtäen lastesi liutaa.

Vanhojen varjossa kasvavat lapset,

nuoret ne toimissa varttuu.

Koko kansa kilvalla työssä kun häärää,

laajoiksi viljeemme karttuu.

Suomeni, muheaksi peltosi kynnä,

kylväös siemen parhain,

niin sinun viljasi kaunona kasvaa,

kuuluna maailman tarhain.

Vieras jos viljasi tahtoisi viedä,

valppaana vahdi ja estä,

vaan jos se vie, niin kylväissä uutta

jäykkänä, jäyhänä, kestä.

Suomeni, kansani, et voi kuolla,

jos sinä tahdot elää,

jos sinun henkesi hervahtamatta

elämän sointuja helää.

1899.

Lähde: Soini, Lauri 1900: Kansallisia lauluja. Werner Söderström, Porvoo.