Eikö laki kelpaa?

Eikö laki kelpaa? Kirjoittanut anonyymi

Jokaiselle, joka on seurannut uskonnollisia liikkeitä maassamme, on tunnettua, mitä häiriötä eriuskolaislain puute seurakunnissa tuotti. Kaikkinainen uskonnonharjoitus muutoin kuin luontaisten käsikirjain ja seremonian mukaan oli tavallaan lain rikosta ja myöskin raamatun selvää määräystä vastaan, joka määräys kieltää asettumasta esivaltaa vastaan. Tämä arka seikka pani tunnolliset ihmiset kiiruhtamaan eriuskolaislain toimeensaannista. Mutta nyt näyttääkin kokemus, että tätä lakia eivät kaikki eriuskoiset aiokaan käyttää hyväkseen, vaan pitävät parempana kulkea laittomuuden tietä edelleenkin. Esaias Paavo Kallio, entinen kansakoulun opettaja, on yleisölle ilmoittanut täällä olevan olemassa baptistiseurakunnan ja kerrotaanpa hänen toimittaneen papin tehtäviään siinä seurakunnassa. Eikä kuitenkaan ole tietääksemme tehty mitään tämän seurakunnan perustamiseksi. Ainakaan ei ole luterilaisen seurakunnan papistolle kukaan ollut ilmoittamassa aikomustansa luopua valtion kirkosta. Ja kuitenkin ovat nuo määräykset, joita laki luopumisesta sisältää, niin yksinkertaiset ja helpot täyttää, ettei kenenkään laillisuuden ystävän pitäisi saada niistä syytä toimenpiteiden laiminlyömiseen.

Eriuskolaislain 2 § säätää.

2 §. Jos senlaatuisen protestanttisen uskonopin tunnustajat, kuin 1 §:ssä mainitaan, tahtovat tässä maassa muodostaa kirkko-yhdyskunnan, hakekoot Keisarilta ja Suuriruhtinaalta lupaa siihen ja antakoot sen ohessa kirjoitetun selvityksen uskontunnustuksestaan ja kirkollisesta yhdysjärjestyksestään sekä, jos he ennen ovat kuuluneet evankelis-lutherilaiseen kirkkoon, todistuksen semmoisesta luopumista varten tehdystä ilmoituksesta, joka mainitaan 7 §:ssä; ilmoittakoot myöskin sen tahi ne paikkakunnat, johon haluavat seurakuntaa perustaa. Jos havaitaan että edellä mainittu uskontunnustus ja yhdysjärjestys ei sisällä mitään, joka lakia ja siveellisyyttä loukkaa, suostuttakoon hakemukseen ja olkoon hakijoilla oikeus, niitten ehtojen ja määräysten mukaan, joilla yhdysjärjestys on vahvistettu, muodostaa kirkkoyhdyskunta ja perustaa seurakunta. Jos sillä tavoin sallitun kirkko-yhdyskunnan jäsenet haluavat perustaa uuden seurakunnan, pyytäkööt siihenkin lupaa. Ylempänämainitut hakemukset tutkii Senaatti.

Kolmannessa §:ssä annetaan asiasta seuraavia tarkempia ohjeita:

3 §. Jokainen semmoinen asianomaisella luvalla perustettu seurakunta olkoon oikeutettu itse kutsumaan pappia eli opettajaa, jonka tulee olla hyvämaineinen, mutta ilmoittakoon vaalinsa Senaatille. Sellainen seurakunta olkoon sitä paitsi velvollinen johtajaksi asiainsa hoitoa varten asettamaan sopivan henkilön, jonka, valittakoon siihen joko opettaja taikka joku toinen, pitää olla Suomen kansalainen ja omata semmoinen sivistys, että läänin Kuvernööri, jonka tulee heti saada vaalista tieto, saattaa hänet siihen toimeen hyväksyä.

Ennenkuin vaali sitten on hyväksytty, älköön seurakunta saako ryhtyä oikeuksiensa täyttämiseen.

Jos johtaja erkanee toimestaan, asettakoon seurakunta viipymättä toisen johtajan ja esittäköön vaalin vahvistettavaksi, niinkuin ylempänä sanottu on. Jos johtaja tulee joksikin aikaa estetyksi virkaansa hoitamasta, on ilmoitus tästä, sekä siitä henkilöstä, joka sillä välin toimittaa johtajan velvollisuuksia, niinikään hyväksymistä varten Kuvernöörille tehtävä.

Johtaja valvokoon sitä, ett’ei seurakunnan julkisessa jumalanpalveluksessa ja muissa hartauksienharjoituksissa lakia ja siveellisyyttä loukata tahi hyvää järjestystä laiminlyödä. Jos semmoinen väärinteko tapahtuu, eikä virhe tule johtajan muistuttuessa oikaistuksi, ilmoittakoon hän asian Kuvernöörille.

Johtajan tulee pitää seurakunnan jäsenistä luetteloa, joka sisältää soveltuvissa kohdin ne tiedot, jotka ovat pantavat evankelis-lutherilaisen papiston pitämiin kirkonkirjoihin, kuin myöskin tehdä muita luetteloja, joita maan hallitus saattaa määrätä; vaadittaissa näyttää ne tuomioistuimelle tahi Kuvernöörille sekä todistuksia niitten perustuksella antaa; kuukauden kuluessa joka vuoden loputtua Kuvernöörille antaa tilastollinen ilmoitus seurakunnan jäsenten lukumäärästä ja niistä muutoksista, jotka edellisenä vuonna ovat seurakunnassa tapahtuneet; sekä muuten noudattaa lakia ja niitä erinäisiä määräyksiä, joita asianomainen viranomainen hänelle antaa. Johtaja olkoon myös oikeutettu virastoista ja virkamiehiltä saamaan semmoisia tietoja seurakunnan jäsenistä, jotka voimassa olevain säännösten mukaan ovat evankelis-lutherilaisen kirkon papistolle annettavat.

Edellä mainitut tehtävät, mikäli ne koskevat luetteloa eriuskolaisseurakunnan jäsenistä, annettakoon kuitenkin, jos Senaatti huomaa, ett’ei seurakunnan johtaja kykene niitä kelvollisesti toimittamaan, maistraatin tahi järjestysoikeuden toimeksi kaupungissa sekä kruunun, voudin tahi nimismiehen tehtäväksi maalla.

Kuvernöörin asiana on valvoa, että eriuskolaisseurakunnan johtaja velvollisuuksiansa asianmukaisesti täyttää, ja toimituttakoon myöskin Senaatin Kirkollisasiain Toimituskunta, milloin tarpeelliseksi katsotaan, siihen määrätyllä henkilöllä näitten seurakuntain tarkastelua.

Niinkuin näkyy, on tässä §:ssä selvä kielto seurakunnalle harjoittamasta oikeuksiansa, ennenkuin on hankkinut siihen asianomaisen luvan. Tämä kielto pitäisi olla jokaiselle seurakunnan perustajalle tuttu eikä se edesvastaus, joka hänelle lankeaa kiellon tottelemattomuudesta suinkaan ole vähäinen. Joka ei sitä tajua, hän osoittaa sillä selvästi olevansa kykenemätön laillista seurakuntaa perustamaan ja se taas, joka houkuttelee ihmisiä seurakuntaan, minkä olemusta ei edes yritetäkään laillisuudella turvata, tekee yhteiskunnalle palveluksen, joka tuskin on hituistakaan parempi kuin mihin muuhun lainrikokseen vietteleminen tahansa. Meillä ei tietysti saata olla tarkkoja tietoja niistä henkilöistä, jotka Paavo-Kallion seurakuntaan ovat kuuluvinaan, vaan suuresti epäilemme, onko heillä täyttä tietoa siitä, mitä eriuskolaislaki heiltä vaatii, sillä jos heillä sitä olisi, olisivat he varmaankin ryhtyneet alusta alkaen kalliisiin toimiin seurakunnan perustamisessa. Eivät myöskään mahda kaikki, niinkuin se joka heidän keskuudessaan joko valittuna tai itseoikeutettuna toimittaa papinvirkaa, olla passilla oleskelevia, jotka milloin hyvänsä saattaisivat muuttaa olinpaikkaa. Nyt kun he eivät ole laillisesti eronneet, saavat se suorittaa kahdellaiset kirkolliset maksut, koska on luulyava, että heillä tässä uudessakin seurakunnassa maksuja on ja valtiokirkolle heidän taas on maksuja suoritettava niin kauan kuin eivät ole siitä laillisessa järjestyksessä luopuneet. Kehoitamme sentähden Esaias Paavo-Kallion seurakuntalaisilleen lukemaan eriuskolaislain ja jättämään heidän päätettäväkseen, haluavatko mieluummin olla laittomuuden kuin laillisuuden kannalla.

Lähde: Aamulehti 12.8.1890.