Ei sorruta!

Ei sorruta! (Kuin Vaasan marssia, kirj. Valpas). Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen

Oi kevät, kaunis toukokuu,

sun kansas kaikki kirkastuu,

sun helmassas on vapaus

ja uusi elon innostus.

         Me intoillaan

         ja riemutaan,

         me laulellaan,

         kun astutaan –

vaikk’ onkin nälkää, kurjuutta,

         niin elohon

         vain mieli on,

ei herrain alla sorruta.

Oi onni: meitä paljon on,

ei yksi pieni, voimaton,

ja lisää yhtyy liittohon,

mi köyhäin turva ainut on.

         Se paisuu vaan,

         kun astutaan,

         kun marssitaan

         ja laulellaan –

vaikk’ onkin nälkää, kurjuutta,

         niin taistohon

         ain voimaa on,

ei herrain alla sorruta.

Jo kyllin kauvan kärsittiin,

Vaan nousi malja kuohuksiin:

kun kevätpalot leimuaa,

niin totta mielet tulta saa!

         Ja henki uus

         on rinnassa

         ja toivukkuus

         soi lauluina –

vaikk’ onkin nälkää, kurjuutta,

         niin edespäin

         me päästään näin,

ei herrain alla sorruta.

Jo vapaa meillä Vappu on,

tää toivon päivä murheeton.

Tää rypäle kun nautitaan,

niin uusia me halutaan:

         työn raskaus

         me poistetaan –

         sen tunnitus

         käy kahdeksaan! –

vaikk’ onkin nälkää, kurjuutta,

         tuo vapaus

         on pelastus,

ei herrain alla sorruta.

Työpäivä tuntiin kahdeksaan! –

tuo määrä mieliin painetaan.

Sun vuoksi menee elon työ,

vaan lapsiltamme poistuu yö!

         Työ jaloa

         on ihmisen,

         mi onnea

         luo kansojen.

Vaikk’ onkin nälkää, orjuutta,

         niin uusitaan

         me olot vaan,

ei herrain alla sorruta.

Ja kerran kovat kirkastuu

ja koittaa kansain toukokuu,

on vallitseva oikeus

ja yhtä kallis vapaus.

         Kun riemutaan

         ja soitellaan,

         kun astutaan

         ja laulellaan,

ei nähdä nälkää, kurjuutta,

         ja ilohon

         ain mieli on,

van pois on herrassortaja!

Lähde: Työmies 1.5.1900.