Ei sorruta!
(Kuin Vaasan marssia, kirj. Valpas).
Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen


Oi kevät, kaunis toukokuu,
sun kansas kaikki kirkastuu,
sun helmassas on vapaus
ja uusi elon innostus.
         Me intoillaan
         ja riemutaan,
         me laulellaan,
         kun astutaan –
vaikk’ onkin nälkää, kurjuutta,
         niin elohon
         vain mieli on,
ei herrain alla sorruta.
Oi onni: meitä paljon on,
ei yksi pieni, voimaton,
ja lisää yhtyy liittohon,
mi köyhäin turva ainut on.
         Se paisuu vaan,
         kun astutaan,
         kun marssitaan
         ja laulellaan –
vaikk’ onkin nälkää, kurjuutta,
         niin taistohon
         ain voimaa on,
ei herrain alla sorruta.
Jo kyllin kauvan kärsittiin,
Vaan nousi malja kuohuksiin:
kun kevätpalot leimuaa,
niin totta mielet tulta saa!
         Ja henki uus
         on rinnassa
         ja toivukkuus
         soi lauluina –
vaikk’ onkin nälkää, kurjuutta,
         niin edespäin
         me päästään näin,
ei herrain alla sorruta.
Jo vapaa meillä Vappu on,
tää toivon päivä murheeton.
Tää rypäle kun nautitaan,
niin uusia me halutaan:
         työn raskaus
         me poistetaan –
         sen tunnitus
         käy kahdeksaan! –
vaikk’ onkin nälkää, kurjuutta,
         tuo vapaus
         on pelastus,
ei herrain alla sorruta.
Työpäivä tuntiin kahdeksaan! –
tuo määrä mieliin painetaan.
Sun vuoksi menee elon työ,
vaan lapsiltamme poistuu yö!
         Työ jaloa
         on ihmisen,
         mi onnea
         luo kansojen.
Vaikk’ onkin nälkää, orjuutta,
         niin uusitaan
         me olot vaan,
ei herrain alla sorruta.
Ja kerran kovat kirkastuu
ja koittaa kansain toukokuu,
on vallitseva oikeus
ja yhtä kallis vapaus.
         Kun riemutaan
         ja soitellaan,
         kun astutaan
         ja laulellaan,
ei nähdä nälkää, kurjuutta,
         ja ilohon
         ain mieli on,
van pois on herrassortaja!


Lähde: Työmies 1.5.1900.