Ei sittenkään!

Ei sittenkään! Kirjoittanut Lauri Soini

Ja vaikkapa maailma kahleihin

mun elämäni vangiksi saisi,

ihanteitani en minä sittenkään

ikipäivinä unhottaisi!

Mitä painavammin

mua multahan poljettais,

sitä ankarammin

mun mieleni kaihoais!

Tuliroihuna loimotellen

mun sieluni palaisi

ja säkeninä välkähdellen

kevätriemua halaisi!

Ja vaikkapa ruoskalla suomittais

mua elämän rientoni tähden,

niin ruoskakin ennen katkeais

kuin uraltani syrjään lähden!

Mitä kirpeämmin

mun haavani kirveltäis,

sitä virkeämmin

mun henkeni ryntäjäis,

ja ukkospilvenä jälleen

mun ääneni jyräjäis,

tulisimmalle välkynnälleen

mun salamani säilähtäis!

Mut ollapa kumpua välkeää

mun vapahana liikkua hiukan,

ja ollapa valoa ja lämpimää

ja saadapa leivänkin niukan!

Mun lauluni saisi

sulin kielosin kajahtaa!

Se heijastaisi

niin kirkasna maailmaa!

Se huolet ja murheet voittais,

ne tyynenä tulkitseis

ja iloa ja onnea soittais

ja kansaa palveleis!

Lähde: Soini, Lauri 1903: Punasta ja vihreää: runoja. E. E. Sundvall, Helsinki.