Ei ole taivas kaukana

Ei ole taivas kaukana Kirjoittanut Alpo Noponen

Kun kuljin katua kerran,

Pari pientä lasta mä näin;

Ja toinen kättähän nostaa

Yläkertahan kauniisen päin.

»Ei tuo ole taivas, Kaarlo,»

Hän virkkavi toimessaan.

– »Sano, mikä se muu sitten oisi?»

– »Yläkertahan onkin vaan.»

– »No, missä se sitten on taivas.»

– »On kaukana, kaukana niin...»

– »Ei, eipähän kaukana ookkaan!»

Niin siinä nyt väitettiin.

Miten lienee päättynyt kiista,

En kuullut ma loitompaa.

Vaan kaukaa taivasta lasten

Ei tarvitse tavoittaa.

Tie lyhkäinen se on heillä

Luo Luojan ja enkelten;

Vaan etsein lapsien lailla

Tien mekin löydämme sen.

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.