Ei ole ilmestynyt pyhää maata
Ei ole ilmestynyt pyhää maata. Kirjoittanut Robert Seidel |
Suom. Hilja Pärssinen. |
- Ei koskaan nähty pyhää maata,
- mi rantamalta taivaan ois
- maan lasten tuskiin siintänyt
- ja orjan otsaa hyväillyt.
- Ei itkuistansa ihmispolo
- voi nousta koskaan taivaaseen,
- miss’ parempi ois elo, olo
- ja iki-ilot lauluineen.
- Vain tuskan liekistä se puhkee,
- povesta kansan kärsivän
- kaihottu sankari se uhkee,
- mi johtaa yöstä päivähän,
- mi kahlehemme kirvoittavi,
- pois pyyhkii köyhäin kyyneleet.
- Se niinkuin vesa putkahtavi,
- kun herää tuulet keväiset.
- Kun köyhät kohtalonsa jakaa,
- tuo heijastusta taivaast’ on.
- Se heikollekin hoivaa takaa,
- lieventää kuormaa kohtalon.
- Oi elkää enää odotelko
- taivasta pilvein takaista.
- Kun voimastamme meill’ on selko
- niin oomme taivaan portilla.
- Kun kohtalonsa lunastuksen
- tää kansa kerta suorittaa,
- niin raottaa se taivaan uksen,
- ja kaikki kaikk’ on ihanaa.
- Ja rauhan enkelit maanpiirin
- ylitse silloin lentelee.
- Seppelöi kansat punaviirin,
- ja taivas maahan aukenee.
Lähde: Punainen lippu: vihkonen runoja. 1910. Suomenteli Hilja Liinamaa. Savon työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kuopio.