Ei ole ilmestynyt pyhää maata

Ei ole ilmestynyt pyhää maata.

Kirjoittanut Robert Seidel
Suom. Hilja Pärssinen.


Ei koskaan nähty pyhää maata,
mi rantamalta taivaan ois
maan lasten tuskiin siintänyt
ja orjan otsaa hyväillyt.
Ei itkuistansa ihmispolo
voi nousta koskaan taivaaseen,
miss’ parempi ois elo, olo
ja iki-ilot lauluineen.
Vain tuskan liekistä se puhkee,
povesta kansan kärsivän
kaihottu sankari se uhkee,
mi johtaa yöstä päivähän,
mi kahlehemme kirvoittavi,
pois pyyhkii köyhäin kyyneleet.
Se niinkuin vesa putkahtavi,
kun herää tuulet keväiset.
Kun köyhät kohtalonsa jakaa,
tuo heijastusta taivaast’ on.
Se heikollekin hoivaa takaa,
lieventää kuormaa kohtalon.
Oi elkää enää odotelko
taivasta pilvein takaista.
Kun voimastamme meill’ on selko
niin oomme taivaan portilla.
Kun kohtalonsa lunastuksen
tää kansa kerta suorittaa,
niin raottaa se taivaan uksen,
ja kaikki kaikk’ on ihanaa.
Ja rauhan enkelit maanpiirin
ylitse silloin lentelee.
Seppelöi kansat punaviirin,
ja taivas maahan aukenee.


Lähde: Punainen lippu: vihkonen runoja. 1910. Suomenteli Hilja Liinamaa. Savon työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kuopio.