Ei mutta, kuule kulta, lapsukainen

3. Ei mutta, kuule kulta, lapsukainen Kirjoittanut Kössi Kaatra

Ei mutta, kuule kulta, lapsukainen,

mi kätkyessä totuit nukkumaan,

sa olet ainut, pieni pikkarainen,

ja sua, sorja, tuutia ma saan.

Vaan viekas, virkku oot sa armahainen,

et nuku paljo, tuskin ollenkaan,

ja teiskaat, teutaroit ja sodit vainen

ja nenää nyrpistät sa ahkeraan.

Ja – usko pois – on täysi tosi mulla,

kun sulle hussalullat laulelen

ja tuskin tahdon toimehen ma tulla,

Mut en ma sentään tointa vaihda, en.

Kun hyvä vain on oikein olla sulla,

niin vähät silloin muuta muistelen.

Lähde: Kaatra, Kössi 1906: Kyttä. Hämeen kirjakauppa, Tampere.