Ei muista.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Ei muista lintunen talvisäitä,
Kun suv’ on täydessä kukassaan,
Kaikk’ kärsimykset se unhoittaapi,
Sen laulu riemua helkkyy vaan.
Ei muista lainehet jäistä paulaa,
Kun vapahina ne loiskivat,
Ei konsaan luule ne jäätyvänsä
Kun kukkarantoja kaulaavat.
Ja kesävaipassa valkovyöhyt,
Kun hiljaa huojuen tarinoi,
Ei muista, kuinka se lehdetöinnä
Vilusta värjyen vaikeroi.
Myös min’ en surujen säistä tiedä,
Kun sinä luonani olet vaan;
Valoisa mulla on sydän silloin,
Käy riemun henkäys yli maan.


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.