Ei köyhällä!

Ei köyhällä! Kirjoittanut anonyymi

Huu, kuinka on mailma kylmäileväistä,

kun orpona yksin kuljen näin.

Joka silmässä näen mä katsehen jäistä,

kuu mä äitini lämmöstä jäin.

Ei ymmärrä kenkään ken ohitse kulkee

tään kaihoni katkeran huokausta.

Luo rikkahan käännyn: se ovensa sulkee

ei tahdo ees nähdä kulkuria.

Vaan kuitenkin jäin minä ovensa taa,

kun käydä en jaksanut enempää.

Ja siinä mun rintani huoahtaa:

”oi miksi tää elo niin, väsyttää!

Oi, jospa jo kohtaisin kuoleman!”

Ja itkuista silmäni kastuu,

kun kuulin ma sanoja rikkahan,

mi saleissa hienoissa astuu.

Hän viisaasti lausu näin vaimolleen

kun läheni herkkupöytää:

”Nuo köyhät miks ehtivät naimiseen,

kun nälkää he ruojat vain löytää!”

En enemmän tahtonut kuullakaan,

kun siitä sain kylliksi aivan:

ei köyhällä sydän saisi ollakaan,

vaan armaatkin rikkailla aivan.

Hanna.

Lähde: Työmies 9.5.1902.