Ei hetken helyjä

Ei hetken helyjä. Kirjoittanut Irene Mendelin

On ihmisrinnassa kaipaus

niin suur ja syvä,

ja sen on määränä valkeus

ja tieto hyvä,

ja sen on määränä ikuisuus

ja elo uus,

ja uumenista maan

sen toivo käypi taivaan Jumalaan.

Se on se säihkyvä sakene,

se pyhä tuli,

mi sinne pyrkiipi, mistä se

myös kerran tuli.

Se on se henkäys Jumalan

sen ainoan,

jok’ antain elämän

puhalsi multaan hengen elävän.

Niin ihmissielu on ikuinen,

on Jumalasta,

ja siksi kaihokin suuri sen

on taivahasta.

Sen kaikkitutkiva ajatus,

sen vapaus,

ne säteitäpä vaan

on hänestä, ken taivaan loi ja maan.

Oi kasva liekiksi sakene

sa ihmisrinnan!

Yl’ merten, maiden sa säteile,

käy alle pinnan,

ja ihmisyydelle voittoja

tuo kauniita,

ei hetken helyjä,

vaan ikuisuuden suurta kylvöä.

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.