Ehtoo-tähti.
(Lauletaan kuin Runebergin: Källa.)
Kirjoittanut Kustaa Adolf Saxbäck


Kosk’ iltasella katselen
Tuhansin tähtejä;
Min’ ihmetellen aattelen
Ijäisen sääntöjä.
Minulle tähti mielusa,
Ja aina armahin,
O ehtootähti riemusa,
Se kaunis, kirkkahin.
Se sama tähti vuorostaan,
Taas aamutähtenä,
Käy aamunkoita ennustaan,
Ain’ yhtä helevä.
Sit’ ihannellen usehin
Sumeesti sydän lyö:
Niin nousee toivon tähtikin,
Kosk’ yltää kuolon yö!
Ijäistä, uutta eloa,
Taas toivo odottaa,
Kosk’ aamutähti ihana
Sen aamun alottaa.
Kun nä’en tähden kirkkahan,
Se mieltä miellyttää:
O, veiskö kulku kuolevan
Myös sinne siirrettää!
Kun henki Herran tekoja
Saa maassa miettiä;
Se herättääpi haluja,
ylemmäs ehtiä.
Kas, toivon tahti helottaa,
Ett’ ijäisyyden tie,
Jok’ ahdingosta eroittaa,
Myös tähtitarhan vie.

[Kustaa Adolf] [S]ax[bäck]


Lähde: Suometar 25.1.1856.