Eespäin.

Kirjoittanut Herman Stenberg


Eespäin luonto on maailman
Eespäin ehto on elämän,
Eespäin on aikojen lento,
Eespäin kaikkien ento.
* * *
Lähtehen pinta on päilyvä;
Taivahan peili ei säilyvä:
Kas, jo se taittavi telkeet,
Suistavi äyrähän elkeet;
Huimana hyppivi rinnettä,
Laaksoa juoksevi vauhkona,
Suukkoja ruusuille antaa,
Joita on pitkin rantaa.
Yhtyvä siskojen parvehen,
Jatkaa vuoksena vyöryen,
Muistaen lähtenen rauhaa
Päin merityyneen pauhaa.
* * *
Siemen, mi uinuvi hongassa,
Muuttuu kummasti mullassa.
Tuntee innon niin oudon,
Elämän kätkyen soudon.
Van kaks nousevi varreltaan,
Pilvet puhkovi latvallaan;
Tuulien parvi sen löytää,
Laulaen latvahan töytää:
»Meille sä kerran oot kertova
Nousevan vuossadan vaiheita».
Latva se ui kuin sauhu,
Soi kuni urkujen pauhu.
* * *
Nuoruus, hento ja ihana,
Miksi on luontosi toivoa?
Täällä on kukkien loiste;
Ehkä et näe sitä toiste.
Tuo, mikä vuorilla ruskottaa,
On vain jäätikön kuolemaa.
Turhaa: kaihon kun valta
Kutsuu, jäädä et malta.
Eespäin! Onnesi arvon saa,
Vasta kun usva sen kaunistaa
Kyynelhelmien juoksun,
Jäähyväisruusujen tuoksun.
* * *
Eespäin laulu on laaksossa,
Eespäin kaikuvi maailma. –
Muisto vain eestyä empii.
Rinta, mi toivotta lempii.

Vuorimaa [Herman Stenberg].


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.