Edith Joutsenkaula

Kirjoittanut Eino Leino


Armas! niinkuin ajatellen
kotiliettä uutta
kartan kauneuttasi,
kun pelkään ikuisuutta.
Mutta jos Sa uskallat,
niin uskon, toivon, lemmin
kuuta tuota kuulaammin
ja päivää tulisemmin.
Virkan, vannon: jos Sa mulle
tulet, tyttö tyyni,
etkä anna elämääs,
se olkoon oma syyni.
Mutta Sua rakastan
ma saakka sydän vereen,
vaikk’ on synkkä sydämein,
sen päivä mennyt mereen.
Katso! Taivaan rantehelta
kultapilvi puuntaa,
viittaa ilman ihalamman,
suloisemman suuntaa.
Kautta Pyhän Yrjänän,
Sun kanssas kaadun rinnan,
koska tiedän kuoleman
ja elämänkin hinnan.
Kuule! Lemmen lehtipuussa
kultalintu laulaa,
joikuu elon kauneus
kuin pitkin joutsenkaulaa.
Läkkän, armas, lämpimähän,
taivon toisen alle,
miss’ ei elon vaiva tunnu
yhtä vaikealle.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.