Edith Joutsenkaula

Edith Joutsenkaula Kirjoittanut Eino Leino

Armas! niinkuin ajatellen

kotiliettä uutta

kartan kauneuttasi,

kun pelkään ikuisuutta.

Mutta jos Sa uskallat,

niin uskon, toivon, lemmin

kuuta tuota kuulaammin

ja päivää tulisemmin.

Virkan, vannon: jos Sa mulle

tulet, tyttö tyyni,

etkä anna elämääs,

se olkoon oma syyni.

Mutta Sua rakastan

ma saakka sydän vereen,

vaikk’ on synkkä sydämein,

sen päivä mennyt mereen.

Katso! Taivaan rantehelta

kultapilvi puuntaa,

viittaa ilman ihalamman,

suloisemman suuntaa.

Kautta Pyhän Yrjänän,

Sun kanssas kaadun rinnan,

koska tiedän kuoleman

ja elämänkin hinnan.

Kuule! Lemmen lehtipuussa

kultalintu laulaa,

joikuu elon kauneus

kuin pitkin joutsenkaulaa.

Läkkän, armas, lämpimähän,

taivon toisen alle,

miss’ ei elon vaiva tunnu

yhtä vaikealle.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.