Edelweiss
Edelwetes. Kirjoittanut Carl Snoilsky |
Suoment. Reinhold Roine. |
- Miss’ Alpit autiot, näillä
- Ei heinää häilyävää,
- Ei tunturiruusua mäillä,
- Ei muuta kuin hanget, jää,
- Toki huipulla korkeimmalla
- Yks kukkanen ulppuja luo,
- Ja Gneissipohja sen alla;
- On Edelweiss kukkanen tuo.
- Kun kuolonkelloa soittaa
- Syys laaksojen ruusullen,
- Hyysormilla huurrelmoittaa
- Sen poskuen puhtoisen,
- Kun myrskyhyn lehdet haipuu
- Käy kukkaset kuolemaan,
- Kun kaunihin voima vaipuu
- Yhä Edelweiss kukkii vaan.
- Se jäätikön reunustalla
- Näin kuiskaten aukeutuu:
- Ei kaikkea kaada halla,
- Vaan paljokin varjeltuu,
- Muut ruusut jos kuihtuvan näitten,
- Ei rakkaus raueta voi,
- Vaan luona hankien, jäitten
- Elon iltanakin vihannoi.
Lähde: Kaikuja Skandinaviasta: suomennoksia Skandinavian nykyisimmästä lyyrillisestä runoudesta. 1894. Toimittanut Reinhold Roine. Tuhansille kodeille tuhatjärvien maassa, n:o 20. Werner Söderström, Porvoo.