Dubiinushka

Kirjoittanut anonyymi
Suomentanut Jalmari Virtanen


Kuulla lauluja ain kotipuolessa sain,
Ilot, murheet ne laulut toi julki.
Eräs lauluista mun jäi muistiini, kun
ylös tai alas junttamme kulki:
        Hei, dubiinushka, heijuu!
        Hei, itsestään se laskeepi,
        Jo nousee, jo nousee,
        Hei-juu!
Engelsmannipa mies, koneet laitella ties,
Nepä helpotti hiukkasen työtä;
Venään miespä hän ain väsyessänsä vain
Yhä lauleli junttansa myötä:
        Hei, dubiinushka, heijuu!
        Hei itsestään se laskeepi,
        Jo nousee, jo nousee,
        Hei-juu!
Isät lapsille sen, ain lauleskellen
Perinnöks aina kestäväks tuovat.
Kun nääntymys saa, niin taas kajahtaa
Työmiehet tään laulunsa suovat:
        Hei, dubiinushka, heijuu!
        Hei itsestään se laskeepi,
        Jo nousee, jo nousee,
        Hei-juu!
Puuiastia sai vetää Volgalla tai
Ikivuorien uumenta uurtaa,
Niin tuskainen, oi, yhä laulu se soi,
Sen tahdissa saa aina puurtaa:
        Hei, dubiinushka, heijuu!
        Hei itsestään se laskeepi,
        Jo nousee, jo nousee,
        Hei-juu!
Sora jalkoja syö jokirannalla, työ
Saa köyryhyn nääntyneen seljän.
Vaan helpommin vie ylös rantoja tie.
Kun laulamme laulumme heljän:
        Hei, dubiinushka, heijuu!
        Hei itsestään se Iaskeepi,
        Jo nousee, jo nousee,
        Hei-juu!
Tie synkeä on, ei kulkematon,
Vladimirkasta ammoin jo juontuu.
Hilu kahleiden soi, vaan se hälvetä voi,
Suru lauluksi taasen kun luontuu:
        Hei, dubiinushka, heijuu!
        Hei itsestään se laskeepi,
        Jo nousee, jo nousee,
        Hei-juu!
Vaan hetki se lyö, vapahaksi saa työ,
Kansa kärsimisensä kun kostaa,
Ikeen harteiltaan se pois karistaa,
Yli herrain pään junttansa nostaa.
        Hei, dubiinushka, heijuu!
        Hei itsestään se laskeepi,
        Jo nousee, jo nousee,
        Hei-juu!


Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.