Dubiinushka

Dubiinushka Kirjoittanut anonyymi

Suomentanut Jalmari Virtanen

Kuulla lauluja ain kotipuolessa sain,

Ilot, murheet ne laulut toi julki.

Eräs lauluista mun jäi muistiini, kun

ylös tai alas junttamme kulki:

        Hei, dubiinushka, heijuu!

        Hei, itsestään se laskeepi,

        Jo nousee, jo nousee,

        Hei-juu!

Engelsmannipa mies, koneet laitella ties,

Nepä helpotti hiukkasen työtä;

Venään miespä hän ain väsyessänsä vain

Yhä lauleli junttansa myötä:

        Hei, dubiinushka, heijuu!

        Hei itsestään se laskeepi,

        Jo nousee, jo nousee,

        Hei-juu!

Isät lapsille sen, ain lauleskellen

Perinnöks aina kestäväks tuovat.

Kun nääntymys saa, niin taas kajahtaa

Työmiehet tään laulunsa suovat:

        Hei, dubiinushka, heijuu!

        Hei itsestään se laskeepi,

        Jo nousee, jo nousee,

        Hei-juu!

Puuiastia sai vetää Volgalla tai

Ikivuorien uumenta uurtaa,

Niin tuskainen, oi, yhä laulu se soi,

Sen tahdissa saa aina puurtaa:

        Hei, dubiinushka, heijuu!

        Hei itsestään se laskeepi,

        Jo nousee, jo nousee,

        Hei-juu!

Sora jalkoja syö jokirannalla, työ

Saa köyryhyn nääntyneen seljän.

Vaan helpommin vie ylös rantoja tie.

Kun laulamme laulumme heljän:

        Hei, dubiinushka, heijuu!

        Hei itsestään se Iaskeepi,

        Jo nousee, jo nousee,

        Hei-juu!

Tie synkeä on, ei kulkematon,

Vladimirkasta ammoin jo juontuu.

Hilu kahleiden soi, vaan se hälvetä voi,

Suru lauluksi taasen kun luontuu:

        Hei, dubiinushka, heijuu!

        Hei itsestään se laskeepi,

        Jo nousee, jo nousee,

        Hei-juu!

Vaan hetki se lyö, vapahaksi saa työ,

Kansa kärsimisensä kun kostaa,

Ikeen harteiltaan se pois karistaa,

Yli herrain pään junttansa nostaa.

        Hei, dubiinushka, heijuu!

        Hei itsestään se laskeepi,

        Jo nousee, jo nousee,

        Hei-juu!

Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.