Don Comico’lle, Patagonian reformaatorille

Don Comico’lle, Patagonian reformaatorille. Kirjoittanut Oskar Uotila

Rannalla Patagonian maan

Ol’ asuntoa herra,

Don Comico; hän Espanjaan

Sai kulkeneeksi kerran.

Siell’ ihastui maan ihmeisin

Ja ennenkuin hän lähti

Jo siirtyi rinnast’ infantin

Häll’ Isabellan tähti.

Taas tullen Patagoniaan

Hän rakennutti salin,

Muu malli siin’ on kotimaan,

Mut portaat Escorialin.

Tää tuuma Valtas Comicon:

«Kun mieli maass’ on yksi,

Myös säätyluokat kokohon

Mä laitan lykätyksi.»

Siks kutsui Escorialihin

Niin porvarin ja papin

Kuin rahvaan aina seutuvin

Maan eteläisen tapin.

«Kas», arveleepi Comico,

«Vaikk’ ollaan ahtaammassa,

Kun yks’ on mieli, asunto,

Niin yks lie myöskin kassa.»

«Ja että kassa yksi on,

Se vast’ on hupaisinta;

Niin maksaa mun on verraton

Myös Escorialin hinta.»

Näin maassa Patagonien

Kaikk’ yhteistä on: mielet,

Asunnot, kassat kaikkien;

On erillään vain kielet.

Kieltänsä kukin käyttää saa,

Don siit’ ei kiellä enään:

Nyt kurkkuun kaikki kurnuttaa,

Hän itse ääntää nenään.

Ett’ asiat on parhain päin,

On Patagonian onni;

Maa tuntee työsi, ylistäin

Sua, liberaali donni.

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.