Deus
Deus. Kirjoittanut Juhani Siljo |
- ”Ecce Deus!” tähdet ilkkuu:
- ”Uuden taivaan luojan näät:
- taskuss’ almut mieron kiikkuu,
- kyynel kastaa poskipäät.
- Tuli taivas ikäväksi,
- maata käymään herra läksi:
- sijaa luon’ ei ihmisten,
- niukka riemun almunen.”
- Deus kuulee, kohentaapi
- vaipunutta ryhtiään.
- Luokse tumman metsän saapi,
- piilee pirttiin himmeään.
- Palaa rauha otsan ryppyyn,
- metsä soittaa, huumaa hyppyyn,
- metsänneidot esiin saa,
- tanner keinuu, kimmoaa...
- – Päivän hyväilyhyn herää
- Deus sammalvuoteessaan,
- aatostensa rihmat kerää,
- katsoo uutta kotiaan.
- ”Tääll’ on tuttu ilmanpieli!”
- Deus hymyy, häll’ on mieli,
- maan ja taivaan unhottaisi,
- olla pieni lapsi vain.
Lähde: Siljo, J. 1914: Maan puoleen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.