David paimenena
David paimenena. Kirjoittanut Antti Mäkinen |
- Iloisesti paimenpoika
- Harppuansa soittelee –
- Metsä kaikuu, vuoret vastaa,
- Lammaslauma kuuntelee.
- Mieli täynnä innostusta,
- Silmä kirkas leimahtaa:
- Jumalalle kiitoslaulu
- Sydämmestä kuohahtaa.
- »Suuri Luoja, Jumalani,
- Kaikkivoipa, armias!
- Maan ja meren aarteillensa
- Valmistelit sanallas.
- Linnut ilman lentäväiset,
- Kalat veden, myyrät maan,
- Pedot, karjan kaikellaisen,
- Puut ja ruohot kukassaan,
- Kaikki maassa matelevat,
- Taivon tähtitarhoilleen,
- Salamatkin säkenöivät,
- Virrat, vuoret lumineen,
- Kaikki luonnon ihmevoimat
- Taiten laitoit liikkumaan:
- Kukan kunkin kohdallensa,
- Auringonkin paistamaan.
- Pieni siemen synnyttävi
- Kasvikunnan kaunehen,
- Päivän säde elvyttävi
- Luomakunnan kuollehen,
- Mutta suurin luonnonihme
- Olen itse, ihminen,
- Alempana enkeleitä
- Kuva Luojan suuruuden.
- Kiitos, Herra, armostasi
- Ihmislasta luodessas:
- Että annoit sieluhuni
- Elon omast’ elostas.
- Mutta synti saastuttaapi
- Ihmissielun langenneen:
- Anna armost’ anteheksi
- Erhetykset eksyneen!
- Kiitos, armos avarampi
- On, kuin taivas tähtineen,
- Totuutesi korkeampi
- Kuni vuoret lumineen».
- Siten David Harppuansa
- Soittelee ja laulelee;
- Herran Henki sieluansa
- Liikuttaa ja hallitsee.
Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.