Daalia-uni

Daalia-uni Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Vastaani tanssit sa aikaan syksyn tuulten,

purppura syksyn ja kulta verhos ties.

Kevätkukka viirinäs, tulppaani huulten,

helkatuli hiustes yön sun silmäis lämmin lies.

Kulmillesi kiersin ma syksyn georgiinin,

daalia-unen näin luonas loistavan.

Kanssani joit sinä syksyn kypsän viinin,

loittonit luotani tietä maailman.

Muuttolintu rakkaus ei tehdä voinut pesää

sydämeeni, jossa jo syksy punertuu.

Etelään se lensi sun myötäs kohti kesää

maalinaan Capri ja magnoliapuu.

Taas tulit vastaan sa aikaan pälviunten,

kottaraisten fanfaarit kun kevään kuuluttaa

Mutta ei löytynyt alta kevätlunten

Persiamme kultaa, ei Tyroon purppuraa.

Daalia-unemme nyt muistimme vaivoin,

syksyn georgiinit oli maahan maatuneet.

Sinivuokon ummun sulle pälveltä kaivoin,

erosimme emmekä koskaan kohdanneet.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1936: Unen kaivo: runoja. WSOY, Porvoo.