Csardas.

Kirjoittanut Kazimierz Przerwa-Tetmajer
Suom. Reino Silvanto.


Soitappa nyt csardasta
mulle, mustalainen!
Kajahuta guslalla
sävel hurjanlainen!
Onpa täällä surua
alla rinnan kuoren,
lievitä ne guslalla,
soita mulle csardasta,
mustalainen vuoren!...
        Ylpeästi voitetun
surun anna suistaa
yli guslas kielten sun,
ala csardastani mun
hurjasti nyt puistaa!...
        Molemmissa meissä on
vuorelaisen verta
sekä uhmaa vuoriston. –
Soita viha rajaton
valloillensa kerta!...
        Kuule, metsän humu soi
nousten kaukaa ilmiin –
soita kuin se humajaa,
vihuri kun raivoaa,
soita minkä käyrä voi,
soita vedet silmiin!...
        Toivon, ettei ruumiini
alas laaksoon kaatuis,
se ei sille haudaksi,
ettei sinne maatuis...
Kalliolla hauta sen
alla taivaan kuoren,
tuudittakoon unehen
tummat tuulet vuoren.
Siellä kuuset humajaa,
hohtaa pilvisaaret,
kultakruunun muodostaa
kauniit sateenkaaret...
Suuret kotkat kierrellen
korkealla liitää,
vuoren rintaa kohisten
vedet alas kiitää...
        Mustalainen, soittos saa
surulliseks vallan,
kyynel kirkas kimaltaa
silmäripses alla.
Kuule! Muuta nuottisi,
soita, että säihkyvi,
anna soittoon vereni
vuotaa tulen kuuman!
Soita mulle kiuskehet,
jolloin yhtyy sydämet,
huulet kuumat, punaiset,
jolloin tyttö mustapää
niinkuin lehti väräjää
alla lemmen huuman.
Hei! Nyt hurjast’ kieliin lyö!
Ennenkuin saa kuolon yö
polttakoon jo tunteiden
tuli aivot, sydämen!
Hei, sä tyttö! Tule luo,
povellein sun painaa suo,
elon hurmaa, verta juo!...
Soitappa nyt csardasta
mulle, mustalainen!
Huules, tyttö, kallista
juoda hurma mainen!
Noidan kortit ennustaa,
josko horna meidät saa...
Soita meille csardasta,
soita, mustalainen!...


Lähde: Slaavilaisten kirjallisuuksien kultainen kirja. 1936. Toimittanut V. K. Trast. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.