Bor ritari.
(J. Arany.)
Kirjoittanut János Arany


Päivä pilviin piil’, on ilta;
Usmaan uupuu laakso, vuori,
Ritar’ lausuu ratsahilta:
«Terveeks jää, mun impen’ nuori!»
Usmaan uupuu laakso, vuori,
Tuuli puita ryskyttääpi.
«Terveeks jää, mun impen’ nuori!»
Ritar’ rientää, kulta jääpi.
Tuuli puita ryskyttääpi,
Leivo[1] pieni tietä astuu.
Ritar’ rientää, kulta jääpi,
Murheest’ immen silmä kastuu.
Leivo pieni tietä astuu:
Kunne matka kiurukoisen?
Murheest’ immen silmä kastuu:
Isä määräs sulhon toisen.
Kunne matka kiurukoisen?
Metsä öinen huokaileepi.
Isä määräs sulhon toisen:
Impi häitä pakeneepi.
Metsä öinen huokaileepi,
Siinä liitää haamukansa.
Impi häitä pakeneepi:
Ritar’ noutaa armastansa.
Siinä liitää haamukansa,
Täyttäin korven kulmakkehen.
Ritar’ noutaa armastansa,
Haamu urhon kaatunehen.
Täyttäin korven kulmakkehen
Veisaa joukko tuonelainen.
«Haamu urhon kaatunehen,»
«Sua seuraan, armahainen!»
Veisaa joukko tuonelainen,
Nuoteet lähtee liikkehille.
«Sua seuraan, armahainen!»
– «Pois sun vienkin vihkimille.»
Nuoteet lähtee liikkehille,
Luokse kirkon raunioiden.
«Pois sun vienkin vihkimille.»
Alttar’ oottaa virtten soiden.
Luokse kirkon raunioiden;
Kirkko loistaa ennallansa
Alttar’ oottaa virtten soiden,
Pappi vainaa asussansa.
Kirkko loistaa ennallansa,
Lamput palaa kuumotellen.
Pappi vainaa asussansa
Kädet liittää siunaellen.
Lamput loistaa kuumotellen, –
Metsä synkk’ on ulkopuolla.
Kädet liittää siunaellen;
Poski kalvas morsiolla.
Metsä synkk’ on ulkopuolla,
Huuhkain huutaa vuoristosta.
Poski kalvas morsiolla –
Kuollut löyttiin rauniosta.


  1. Leivo on Unkarin kansanrunoudessa sanansaattajana; tässä se tulee ilmoittamaan, että ritari on kaatunut. Suomentajan muistutus.


Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.