Belsazarin pidot (Uotila)

Belsazarin pidot. (Danielin kirj. V.) Kirjoittanut Oskar Uotila

Belsazar, Babelin kuningas suuri,

Päämiehilleen piti pitoja juuri

Ja seurassa suopui

Hovilaistensa kanssa ja viinistä juopui,

Niin vaati, kun kiihtyivät mielihalut,

Hän esille Zionin temppelin kalut,

Jotk’ isänsä tuoda

Oli antanut saaliiks. Niist’ aikoi juoda.

Pyhät kulta-astiat salihin tuotiin.

Mut niistä kun ilkkuen maljoja juotiin,

Vei huomion heti

Käsi kumma: se seinään viiruja veti.

Kuningaskin sen huomas ja kauhusta horjui,

Pahat aavistuksensa vaivoin torjui

Sekä äänehen huusi,

Ett’ arvattaisiin se ongelma uusi.

Tuli Chaldean viisaat. He käänteleivät

Tähystellen kirjoitusta. Sit’ eivät

Voi selvitellä –

Moist’ ei muka taitoa ihmisellä.

Niin tuotiin Daniel, juutalaisvanki.

Kuninkaalle hän täytti sen mahdottomanki.

Sanat, vakavat varsin,

Luki, selvitti myös: «Mene, tekel, upharsin.»

«Mene: Jumala on lukenut valtasi ajan,

Tekel: punniten nähnyt sun painosi vajan,

Upharsin: se vakaa

On merkki siit’ että hän valtasi jakaa.»

Näin Daniel. Ilman viivykettä

Koko Chaldean ihmeeksi nähtiin, että

Ei puhunut turhaa:

Pito-yönä jo huovi Belsazarin murhaa.

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.