Beethoven

Beethoven Prof. Robert Kajanus. Kaupunginorkesteri. Kirjoittanut Eino Leino

Vuolas kuin Vuoksi, kuin koski on korkea, on sävel soinut,

miehen, mi kerran on niin iki-ihmistä myös ihannoinut,

että hän voi elämän sekä taitehen toisiinsa liittää;

ainoa on asiamme nyt Mestarin kirkkautta kiittää.

Soi, yhä ylpeä soi sävel suurempi kuin oman suusi,

mutta sun henkesi heleys kuin kuvat kauneudenpuusi

kulkevat sielusta sieluun ja sähköstä sähköön, ja soivat

ihmisien ihanuutta, niin kauan kuin iskeä voivat.

Iskeä, nauraa ja naljailla päin elon päättyvän päivää,

päin myös peikkoja yön, työn hirmuisen, häipyvän häivää!

Mahtajat maan rakohon! Mut kauneuden Beethoven-mahti

on kuin maailmanpuu, pyhän pyytehen vartiovahti.

Ennen kuin pois elämästä nyt sieluni tahdon ma siirtää,

tahdon myös kantehen taivaan ma maan polon kauneuden piirtää;

silloin nyt kai lupa lie myös Beethoven-murhetta laulaa,

koska en koskea voi edes joikuvan joutsenen kaulaa.

Beethoven! Meitä et muista – me oomme sun henkesi heelmät.

Tään päiväsi sankari, kuule! Sun taitosi taiat ja teelmät

on kuni orkesterin tuhat-ääninen tulva ja voitto,

isku myös ihmisien, ajan armaamman auringon koitto.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.