Balderinrovio
Balderinrovio. Kirjoittanut Viktor Rydberg |
- Mailman viattomuus
- polttolavall’ lepää.
- Kautta luomakunnan
- kulkee viima hyinen.
- Veriin laskee päivä,
- vuorten varjot kasvaa,
- huokaus ajan syksyn
- saarness’ suhahtaa.
- Vait sua taivahaiset
- vaalii, valju Balder.
- Syysyö saa: on aika
- roviota syttää!
- Tummuu taivaan piiri.
- Ooden soihtuun tarttuu;
- painaa alas otsaa
- murheen uurtamaa.
- Ainaisiks jo uupui
- uljaat urhonretket,
- ihmissydän synkkä
- siittää häijyt hankkeet,
- voittaa herja vallan,
- hyvä kahlein kituu,
- kunnes mailmaan samoo
- Surtur, syttäin sen.
- Vait, kuin lankeis loveen,
- viisas Ooden viipyy,
- isän aatos urkkii
- ikiongelmoita,
- etsii syvyyksistä
- salat synnyt esiin,
- hengen ensi aiheet
- kysyy aistellen.
- Saiko isä viisas
- tietoon salat suuret?
- Tyyntyi hän ja päänsä
- painaa vainaan puoleen,
- kuiskii, mit’ei vielä
- Valhall tiennyt vainen,
- kuiskii, mit’ei koskaan
- aavistanut ken.
- Ongelma sa arvaa!
- Astu metsäss’ yöllä,
- kuule kuinka humuin
- kankaan hongat huokaa,
- viuhuu yö ja vinkuu
- vaivain vaikerruksin,
- kuule luonnon kaiken
- tuskaa kaameaa!
- Pyhä hiljaus seuraa
- hirmun vaivaa hurjaa;
- salon syvyydessä
- soi kuin urkuin äänin
- isän ylin aihdos,
- lunastuksenlupaus:
- elolla on määrä,
- kurjuus armon saa.
Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.