B. F. ja Ida Godenhjelmille heidän erotessaan toimestaan suom. jatko-opistossa

B. F. ja Ida Godenhjelmille heidän erotessaan toimestaan suom. jatko-opistossa. Kirjoittanut Irene Mendelin

Jää paikka tyhjäks’. Kuka täyttää sen?

Ei kukaan, kukaan! vastaa sydämen’.

Ja surun tunne hiipii mieleen hiljaa, –

mut muisto näyttää tietä kaunista ja siljaa.

Ja ilo elpyy. Kuka surra voi,

kun työ se tekijöitään kunnioi?

Suoritti täällä rakkaus ja taito

elämäntehtävän, mi ehjä on ja aito.

Jos kertoa nää seinät täällä vois,

niin paljon kaunista ne tarinois.

Ne kertois työstä, joka nostaa mieltä

ja lämmittää ja iäisyyden puhuu kieltä.

Ne kertois tarun ihmeen ihanan,

mi keskellä tän ajan pauhinan

sois’ kuni lempeä ja kaunis laulu –

ja lehdot, kunnaat vastais’ ja vastais’ suo ja aulu.

Niin kauaksi kuin ylttää Suomenmaa

ja kauas koituvien aikain taa

elämäntyö tää ylttää kahden jalon –

ne palveluksessa on aatteiden ja valon.

Oi siunattu on hyvä ihminen,

niin kauas ulottuupi voima sen.

Sen kylvö itää, hengen kylvö pyhä,

se nostaa vartta, tekee terää, kukkii yhä.

Niin, ilo elpyy. Kuka surra voi,

kun työ se tekijöitään kunnioi?

Suoritti täällä rakkaus ja taito

elämäntehtävän, mi ehjä on ja aito.

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.