Aviottomat lapset ja heidän äitinsä
| Aviottomat lapset ja heidän äitinsä. Kirjoittanut anonyymi |
Hyvin usein huomaa katkeraksi surukseen sanomalehdissä uutisia, että se ja se tyttö on taaskin tehnyt lapsen murhan. Silloin tulee ehdottomasti ajatelleeksi, mistä johtuvat nuo tuollaiset rikokset. Niin kauan kun yleinen mielipide halveksii aviottomia lapsia, niin kauan tapahtuu tuollaisia epätoivon tuottamia rikoksia.
Mitenkä nuori tyttö joutuu tuollaisiin onnettomiin seikkailuihin, johtuu useinkin hyvin erilaisista syistä. Suurimmaksi syyksi luulen huonon kasvatuksen ja epävarman toimeentulon, sillä tuollaisiksi uhriksi joutuneet kuuluvat useammissa tapauksissa köyhälistön lapsiin. Jos äidit ymmärtäisivät lempeydellä ja vakavuudella ohjata lapsiaan siveellisyysasioissakin, niin ehkä olisivat kaikki tuollaisetkin asiat paremmin kuin nyt. Mutta ikävä kyllä, äidit eivät tuota ymmärrä kuin hyvin harvoissa poikkeustapauksissa. Eivätpä osaa paljon lukeneet ja oppineetkaan äidit opettaa saatikka sitten meikäläiset. Jos esim. tytölle vakavuudella terotettaisiin mieleen, ettei ole ihmiselämän korkein huippu joutua avioliittoon, vaan että löytyy maailmassa paljon muitakin toiminta-aloja, joilla hän oikein velvollisuutensa täyttäen olisi tarpeen, niin ei surujen ja pettymysten luku olisi niin määrätön kuin se on nykyään. Mutta useakin äiti ei ymmärrä ensinkään lapsensa oikeaa luonnetta. Jos tytöllä on vapaa luonne ja hän tahtoisi ihan vapaasti seurustella useamman pojan kanssa nauttiaksensa ainoastaan iloisesta seurasta tai oppiakseen heiltä jotakin kehittävää henkistäkin elämää ymmärtämään, niin silloin useinkin tapahtuu, että hän saa äidiltään kuulla vaikka kuinka mieltä katkeroittavia lauseita, esim. tämmöisiä: ”Kyllä olet koko lutka, kun sillä tavalla niin usean pojan kanssa kuljet; en kärsi sinua enää silmieni edessä, jos ei siitä mitään sen valmiimpaa tule.” Äiti tarkoittaa, että tytön tulee mahdollisimman pian koettaa joutua avioliittoon. Ja tuosta johtuu useinkin se, että tytöt koettavat sitten niin pian kuin mahdollista saada miehen, ettei tarvitsisi enää äidin loukkauksia kuulla. Tosi kyllä on, ettei yksikään oikea äiti tahtoisi lapsensa joutuvan pettymyksien uhriksi, mutta hänen ymmärtämätön kasvatustapansa useinkin siihen johtaa. Sillä useimmissa tuollaisissa tapauksissa, joissa vanhemmat tahtovat olla lastensa lemmenasioissa määrääjinä, käy onnettomasti, joko siten, että tyttö menee sellaisellekin miehelle, josta ei niinkään ihanteellisesti pidä, tai joutuu muuten jollakin tavalla lempiseikkailujen onnettomaksi uhriksi. Äidit ovat myöskin usein hyvin herkkiä uskomaan, että heidän tyttärensä varallisuudesta puhumattakaan kyllä kelpaavat vaikka kenelle ja siten kasvattavat tytössäkin liian hyviä luuloja itsestään, joten nämä helpommin joutuvat viettelyksiin. Jos tyttö taaskin sattuisi omaamaan itsenäistä päättämiskykyä, ei hän silloin niin helposti ole horjutettavissa.
Toiseksi pakottaa usein köyhälistön miehiä epävarma toimeentulo aviottomuuteen, kun heidän täytyy useinkin matkustella paikasta toiseen työnasioille, joten eivät oikein uskalla ryhtyä mihinkään virallisiin sitoumuksiin lemmittynsä kanssa, vaikkapa sitä vielä tahtoisivat, etenkin tunnokkaat miehet, jotka kerran tietävät isäksi joutuneensa.
Toista on yläluokan miesten laita, He useinkin raiskaavat viattoman työmiehen tyttären ilman vähintäkään omantunnon tuskaa, sillä he luulevat olevansa siihen täysin oikeutettuja. Voipa mennä niinkin pitkälle, että isä tuomitsee lapsensa äidin lapsenmurhasta, ja itse saa vaan vapaana pöyhistellä, sillä isän rikos saa olla salaisuutena.
Sitten kun nainen saa vapaamman ja paremman kasvatuksen, tulee hän myöskin ymmärtämään, ettei hän ole tehnyt sen suurempaa rikosta kuin mieskään, joka usein syöksee naisen lapsineen ikuiseen köyhyyteen, yhtään ajattelematta, että hän on paljoa kauheampi murhaaja kun vie naisraukalta tunnonrauhan ijäksi.
Huono toimeentulo pakottaa useinkin työmiehen tyttären jättämään kotinsa, jossa hän ehkä olisi säilynyt oikealle ihanteelleen puhtaana eikä koskaan olisi tahrannut itseään.
Huono toimeentulo pakottaa hänet myöskin luopumaan lapsestaan ja sopimattomalla tavalla, kun häntä vielä lisäksi soimataan siitä, että on syynä yksinäisen eli aviottoman lapsen synnyttämiseen.
Huono taloudellinen asema pakottaa myöskin lukemattomia tyttöparkoja turvautumaan avioliittoon, jonka seuraukset useinkin ovat mitä surkeimmat. Alituinen riita ja epäsopu on useinkin tuollaisten puolisoiden välillä.
Minun ajatukseni mukaan eivät silloin heidän lapsensa ole sen pyhempiä kuin yksinäistenkään, joita usea syntyy oikeinkin ihanteellisen rakkauden seurauksista.
Kukapa voi taata, kenen sikiö on alkunsa saanut puhtaista, kenen epäpuhtaista tunteista? Minun ajatukseni mukaan ainakin kaikki äidit ja lapset olisi pidettävä samanarvoisina.
Äitinä oleminen on puhdasta, pyhää. Samaten kaikki lapset ovat yhtä syyttömiä tänne maailmaan tulostaan, olkootpa ne sitten vihityistä tai vihkimättömistä vanhemmista. Ei vihkiminen yksin voi pyhittää avioliittoa, sen tekee ainoastaan puhdas rakkaus, joka on juuri alkuansa jumaluudesta.
Teeskennelty jumalisuus ei tee lapsia pyhiksi – enempää kuin vanhempiakaan, joista toiset luulottelevat olevansa toisia parempia.
Usein voi olla niin, että tuomitsijat ovat salassa paljoa irstaisempia kuin ne, joita he rikoksista tuomitsevat. Ei ole ensinkään hyve, että teeskennellään kainoutta; miehen pitäisi olla myöskin puhdas ennenkuin voisi toinen ihminen luulotella itselleen ja toisille olevansa toista parempi tai puhtaampi.
Sitten kun naiset yhteistyön avulla saavuttavat paremman taloudellisen pohjan, kohoaa monin kerroin heidän siveellisyyskäsityksensäkin.
Olisi myös toivottavaa, että kunta perustaisi viattomille köyhäin lapsille kasvatuslaitoksia, joihin etupäässä saisivat viedä lapsensa sellaiset synnyttäjät, jotka eivät millään tavalla voisi niitä elättää. Ehkäpä sitten ainakin vähenisi hävinneiden lasten luku.
On myöskin varma asia, ettei niin moni nuori tyttö raskauden tilassa ollessaan puristelisi itseään ja lastaan ihan sairaaksi ja vialliseksi, jos ei ”yleinen mielipide” häntä niin ankarasti tuomitseisi.
Sirpale.
Lähde: Työmies 18.5.1904.